Olet täällä

Miksi koskikalalle Kainuuseen

Kaunis luonto. Puhtaat vedet. Omaa rauhaa. Upeita kaloja. Historian havinaa. Kaarneen ja Luvan koskien tervastulet. Kainuulaisten leppoisa elämänasenne. Mitä muuta voi vaatia kalareissuilta? Minä ainakin lähden luonnon pariin rentoutumaan ja irrottautumaan hektisestä arjesta.

Hurahdin Kainuun vesiin lopullisesti kesällä -05. Sitä ennen olin Kainuussa kierrellyt lähempiä kohteita mm. Puolangan, Vaalan ja Paltamon seuduilla, sekä kalastellut haukia ja ahvenia kaverin mökin lähettyvillä Kuhmossa. Kesän -05 jälkeen reissuja Kainuuseen on kertynyt useita kesässä, vaikka matkaa kertyykin kaukaisimpiin kohteisiin 300km. Keski-Suomen "ruuhkakoskille" olisi sama ajomatka, mutta ne eivät ole iskeneet samalla tavalla kuin Kainuu. Samoin lähiseudun ruskeat humusvedet ovat vähentäneet kiinnostustani. Kainuu on ollut minulle myös antelias. Hattua on joutunut "Ahdille" nostelemaan tiuhaan. Olen saanut hienoja kaloja ja upeita elämyksiä. Mutta eihän saalis ole edes se pääasia. Satunnaisesti otetaan ruokakala, joka laitetaan yleensä heti tulilla. Pitäähän sitä välillä Ahdin antimista nauttia.

Kainuussa kiehtoo myös kalapaikkojen monimuotoisuus. On järvialueiden välissä olevia suuria "reittikoskia", löytyy pieniä puroja. Osaan pääsee autolla rantaan, joihinkin saa vähän kävelläkin. Vuosien aikana joistakin kohteista on muotoutunut itselle suosikkeja. Jotkut paikat ovat käsittämättömän saalisvarmoja, toisissa on omaa rauhaa, joissa saa kalastaa aina yksin. Kalojen koko on myös joissakin paikoissa koukuttava, tai voit saada siiman päähän todella kauniita luonnon kaloja.


Kainuun kultaa. Hienompaa väritystä taimenelle saa hakea.

Joskus pääsee nauttimaan hienoista kalojen aktiivihetkistä. Viime kesänä Änättikoskella komea taimen ajoi aggressiivisesti salakoita koskessa. Kala oli hankalassa paikassa vastarannan tuntumassa. Vettä oli niin paljon ja virtaus kova, että kahlaamaan ei juuri päässyt. Niinpä piti mennä reilusti ylemmäs heittämään ja kiskoa pitkällä siimalla tinseliä kalan luo. Kannatti.


60 cm salakkaimuri.

Reissuun mukaan lähtee aina teltta. Majoitun joko laavuissa tai teltassa. Joskus yksin reissatessa olen nukkunut farmariautossani. Siihen mahtuu juuri sopivasti patja kun kääntää takaistuimet. En ole koskaan ollut kovin nuuka nukkumapaikan suhteen, joskus unet jäävät vähäisiksi kalareissuilla.

Usein mukaan lähtee hyvä kaveri tai kavereita. Joskus on mukavaa käydä myös yksin. Tykkään tulistella, keitellä kahvit ja porista kavereiden kanssa kalastelun lomassa. Meillä on tullut tavaksi käydä kaveriporukalla alkukesästä Kynäkoskella "luksusreissulla". Kynäkoski on näyttänyt meille hienoja taimeniaan. Silloin satsataan kunnolla myös sapuskaan. On tehty poronkäristystä, naudan sisäfileepihviä ja teeren rintaa. Hyvä ruoka, parempi mieli.


Teeren rintaa sopivine lisukkeineen. Jaksaa taas kalastaa.

Yleensä vietetään reissussa pari yötä, jotta ehtii rauhassa kalastaa. Silloin yleensä myös vaihdetaan välillä paikkaa eli kalastan pari kohdetta kerralla. Joskus on käyty lyhyitä reissujakin kun on vaan ollut pakko päästä kalalle, eikä aikaa ole enempää ollut. Usein lopulliset kohteet päätetään vasta matkalla tai paikan päällä. Siksipä mukaan lähtee yleensä #3-#7 –luokkien perhovälineet, jotta voi kalastella niin pikkujoilla, kuten Korvuanjoella, Syväjoella tai vaikkapa Hiidenkoskella, harjusta pintaperholla tai korkealla vedellä suurilla koskilla, kuten Kaarneella, Pajakalla tai Lentualla, painotettuja streamereitä viskellen. Ja kaikkea siltä väliltä. Kainuussa vaihtoehtoja riittää! Kauempaa lähtiessä ei ole aina varmaa tietoa veden korkeuksista, joten joskus pitää käydä paikan päällä katsomassa ja tehdä sitten arvio, jäädäkö vai vaihtaako paikkaa. Jos vettä on paljon, ovat pienet joet usein helpommin kalastettavissa. Myös suuret järvialtaat reagoivat sateeseen viiveellä, eli heti kovien sateiden jälkeen voi järvialueiden koskillakin olla vesi sopivalla korkeudella. Tai jos jollakin suositulla kohteella on ruuhkaa, on jokin läheinen paikka varmasti rauhallisempi. On mukava tehdä päätös kohteesta tilanteen ja fiiliksen mukaan, liika suunnitelmallisuus ei meille sovi.


Näin matalalla vedellä voi kalat olla Kaarneenkoskellakin tiukassa.

Kainuun luonto on myös kaunista ja monimuotoista. On hienoa nähdä ilves majesteetillisen ylväässä juoksussaan, vanhan valtavan suuren ukkometson pyrähtävän raskain, kokenein siiven iskuin Kainuun komeassa korpimetsässä tai ylvään kotkan kaartelevan yläpuolellasi. Kerran vapautin pyyn reppanan, jonka jalka oli takertunut köynnöskasviin kiinni. Tyytyväisenä lähti lentoon. Metsän herraan Otsoon en vielä ole törmännyt, mutta voihan se olla, että joskus vielä tapaamme.

Kainuussa on mahdollista kalastaa koskilla vaikka läpi talven. Kevättalvella kalastus voi olla hyvinkin nautinnollista. Kevätauringon lämmittäessä ilmaa plusasteiden puolelle, kannattaakin harkita lähtevänsä taimenen pyyntiin. "Talvikot" eli talven niukalla ravinnolla eläneet kalat eivät ole kummoisia ruokakaloja. Kannattaakin keskittyä nauttimaan keväästä ja luonnon "henkiin heräämisestä" kalojen pyynnin ohessa. Rauhalliset virtaosuudet kuten niskat ja loppuliukujen alapuoliset suvannot kannattaa kalastella tarkoin ja rauhallisin uitoin.


Saarikoskella huhtikuun alussa voi vapa taipua mukavasti.

Kesäkuussa luonto on Kainuussakin kauneimmillaan. Linnuilla piisaa juttua ja luonto on vehreää. Hyönteiset ovat hyvin aktivoituneet. Silloin ei tahdo malttaa käydä nukkumaan, eikä kyllä kannattaisikaan, yö on hienoa kalastusaikaa.


Öistä Konapinkoskea.

Heinäkuussa vedet lämpiää ja kalan saanti voi olla haastavampaa. Pohjan tuntumasta pyytäminen voi auttaa asiaa. Tai sitten satsaa jälleen yöaikaan, jolloin voi sattua vaikka vesiperhosten kuoriutuminen kohdalle. Ison Lentuankosken niska on kuuluisa "päivystyspaikka", jossa voi nähdä suurenkin taimenen ruokailevan. Erityisesti suuremmissa koskissa vettä riittää hyvin läpi kesän. Syksyn ruska-aika on myös hienoa kalastusaikaa. Niillä reissuilla usein myös niputetaan yhteen kesän kokemukset iltatulilla.


Tervastulet kruunaa kalareissun.

Suosituilla koskilla, kuten Kaarneenkoskella, Luvan koskella ja Pajakalla kannattaa käydä silloin kun on rauhallisempaa. Elokuussa voit saada hienoja kaloja täysin pimeässäkin. Silloin pupat ja mustat streamerit antavat kalaa. Tasaisissa välivirroissa ja loppuliu'uissa pystyy aika hyvin kalastamaan sokkonakin. Taimenen väsyttäminen otsalampun valolla siimaa seuraten on huikea kokemus. Myös aamuyö on hyvää aikaa koukuttaa vaikka elämäsi taimen. Auringon noustessa usvan takaa kelpaa kalastella, vaikka kalaa ei tulisikaan.


Pilkkopimeässä saatu 53 cm taimen Luvan koskelta.

Metsäisillä joilla suosikkistreamerini on tumma Muddler Minnow. Syyskuussa ei kannata lähteä reissuun ilman violetti/purppura-selkäisiä tinseleitä ja streamereitä. Muita suosikkiperhojani taimenelle on eriväriset Spuddlerit, surffilauta, pupat ja nymfit sekä tietenkin Kuhmossa tunnetut musta-keltaiset streamerit (esim. Kuhmo-Special). Salakka-aikaan tinselit, Hollow Deceiver ja White Marabou Muddler löytävät tiensä siimani päähän. Surffilautaa uitan usein rajustikin nykien, niin että vesi pärskii. Joskus taimenet iskevät siihen todella aggressiivisesti. Myös streamereitä uitan ajoittain reippain nykäyksin. Korkeammalla vedellä valutan streamerit usein lyijyn kanssa alavirtaan kalan eteen, tai kalastan ylävirtaan suunnatuilla heitoilla. Pupia ja nymfejä löytyy rasiastani sekä pintakalvokalastukseen että kuulapäisinä syvempien monttujen kopelointiin. Pupien ja nymfien pintakalvossa uitto on hauskaa puuhaa. Pikku nykäyksin uittaen kalat iskevät kalvossa veden pinta räsähtäen kiinni. Ne toimivat myös koskessa kivien huopeissa. Pintaperhoillakin joskus onnistaa, esimerkiksi Goddard Caddiksella tai Kainuun versiolla "Tumpilla".

Omia suosikkiperhoja Kainuun taimenille ja harjuksille ohessa. Jokaisellehan muotoutuu omat suosikkiperhot vuosien saatossa. Mutta näillä ainakin minä olen onnistunut.

Kahtena viime syksynä olen päättänyt perhokalastuskauteni komeaan yli 50cm taimeneen, siis viimeisellä heitolla. On sitten talven ratoksi ollut muisteltavaa. Syystaimenet ovat kaiken lisäksi hienossa kunnossa, tankanneet talvea varten.


Komea 54 cm kauden päätöskala. Sieltä jostakin Kainuun korvesta.


Reipas puolen metrin ohjus juoksutti Kaarneella syysauringon paistaessa.

Vaikka Kainuu taidetaan tuntea erityisesti taimenista, on siellä myös hienoja mahdollisuuksia harjuksen pyyntiin. Erityisesti pienemmissä joissa tai yleensäkin joissa harjusta on, paikoitellen jopa hyvin. Järvien välissä olevat kosket eivät ole yleensä kovin hyviä harjuspaikkoja, mutta yllätyksiäkin tarjoillaan joskus. Kainuussa on hyvät saumat kilon harjuksiinkin, kunhan pääsee paikoista ja pyyntitavoista jyvälle. Itse en ole vielä ehtinyt harjuksen pyyntiin Kainuussa perehtyä yhtä paljon kuin taimenen pyyntiin, mutta useasta paikasta olen jo 40-46cm harjuksia saanut. Tulevina kesinä onkin tarkoitus etsiskellä lisää hyviä harjuskohteita.


Komea n. 45cm purppurapurje.

Harjusta tykkään pyytää pintaperhoilla ja nymfeillä ihan pintakalvosta. Joskus "joutuu" käyttämään kuulapäisiä perhoja, kun harjukset ruokailevat pohjan tuntumassa.

Kainuusta löytyy paljon myös hyviä majoituspalveluita. Leirintäalueiden ja mökkikylien isännät ja emännät ovat perinteisesti varsin mukavia ihmisiä, joiden kanssa voi käydä porisemassa pitkät tovit vaikka lupia ostaessa. Samalla voi kuulostella tuoreet kalakuulumiset tai sopia vaikka saunan lämmityksen kalareissun päätteeksi.

Olen ehtinyt vuosien varrella käymään aika monessa kohteessa Kainuussa. Ainakin seuraavat kohteet on nähty ja koettu, eikä yhdestäkään ole huonoa sanottavaa:

Suomussalmella

  • Hossanjoki
  • Korvuanjoki (osin Taivalkosken puolella)

Hyrynsalmella

  • Luvan koski
  • Kynäkoski (ekokoski)
  • Lietejoki/Ukkohallanjoki
  • Syväjoki

Kuhmossa

  • Pajakkakoski, Saarikoski (Kuhmon suuret kosket)
  • Lentuan kosket (Kuhmon suuret kosket)
  • Konapinkoski (Kellojärven reitti)
  • Hiidenkoski (Kellojärven reitti)
  • Nivan kosket (Kaarneen- ja Vuonteenkoski)
  • Kalliojoki
  • Juolunkajoki
  • Änättikoski

Puolangalla

  • Korpijoki (osin Taivalkosken puolella)
  • Haarakoski (ekokoski)
  • Kalhamajoki
  • Kiiminkijoen yläosa (mm. Kalliuskoski)

Paltamossa

  • Varisjoki
  • Kongasjoki

Vaalassa

  • Kutujoki

Paljon on silti vielä näkemättä ja kokematta. Mihinpä tässä kiire on?

Jos alat harkitsemaan Kainuun kalapaikkoihin tutustumista, pieni varoituksen sana. Jäät todennäköisesti väkäselliseen koukkuun ilman irtipääsyn mahdollisuutta, joudut neuvottelemaan kotona paremman puoliskosi kanssa reissuista jatkuvasti ja saatat jopa harkita Kainuuseen muuttamista, jotta nämä hienot kalavedet olisivat lähempänä sinua.

Mieti siis tarkkaan!

Samuli Kirkkomäki, Tyrnävä